Maisemanvaihtelua

Viimekeväänä kun kuulin, että mun on koulun kautta mahdollista lähteä tekemään työharjoittelua ulkomaille hyvän rahoituksen kera, niin aattelin et tottakai mää lähen, oon tilanteessa missä mua ei pidätä mikään lähtemästä vähän kattelemaan muillemaille menoa. Nyt olen ollut n.kuukauden Hollannissa ja käyn töissä suuressa Westerhout-nimisessä ykityisessä vanhainkodissa Alkmaar-kaupungisa. Alkmaar on juuustokaupunki. Semmonen perinteinen hollantilaiscity, ehkä Jyväskylän kokoinen ja löytyy kanaaleja ja tuulimyllyjä ja vanhoja ihania rakennuksia ja myöskin tulppaanipeltoa. Itte asun hostellissa Alkmaarin keskustasta noin 9km pyörämatkan päässä, ja päädyin taas kerran hevosten ja lampaiden keskelle :D Tykkään kyllä vaihtelusta maisemiin, kun Tampereella asuu ihan keskustassa autovilinän keskellä missä kaikki tarpeellinen on n.3km säteellä, niin laakeat hiljaiset pellot ja kukonkiekuntaan herääminen aamulla ja hevosenpaskan tuoksu jokapäivä tekee kyllä ihmeen hyvää. Pyöräilymatka on kyllä kieltämättä kaunis, varsinkin kun pääsee näkemään auringonnousun tai laskun, ja lehmiä/lampaita/hevosia/poneja vihreillä laitumilla ja tuulimyllykin sielä kököttää. Taivas näkyy jokapuolelle niin suurena eikä sitä peitä mitkään rakennukset tai kaupunginvalot. Hostelli on yllättävän moderni ja perhe- ja pisnesretki-painotteinen. Kyllä nyt täällä nukkuu ja täältä saa ihanaa vihreää minttuteetä (hunajan kanssa se on herkkuva!). Keittiötä mun ei ole mahdollista käyttää. On kyllä ollut vaikeuksia ton takia syömisen kanssa. Syön vähän mitä sattuu ja lämpiminä ruokina yleensä nuudelia ja papuja, tai pussikeittoa. Kokkailua mulla on aivan älytön ikävä. Tässä on lähellä (2km päässä) Egmond an zee- eli merenrantakylä jossa olen käyny kävelemässä pari kertaa. Merenranta on ihana ja se jotenkin toimii mulla täällä semmosena terapiana jos on paha olla. Siellä kun istuu hiekalla ja kattelee merelle ja merituuli puhaltaa niin huolet haihtuu ja lentelee tuulen mukana poijes, ja tuntuu että osaa suhteuttaa asiat ihan uudella tavalla kun näkee miten suuri se meri on ja tuntee oikeen miten pieni sitä itte on. Meressä on taikaa <3 Työpaikasta ja sen tavoista toimia on paljon kirjotettavaa ja kerrottavaa myös, sen jätän toiseen kertaan ja ehkä toiseen paikkaan. Yleisesti fiilis on täällä ollut hyvä, alkukankeudesta ja shokista huolimatta. Oon tajunnu olevani kaukana kotoa muilla mailla ja aivan yksin, ja se on ollut aika hemmetin hieno fiilis ^^ Yksinolo on tehnyt mulle ihan älyttömän hyvää. Välillä tulee silti päiviä (niinkuin tänään) kun koti-ikävä kaatuu päälle ja tekisi mieli olla tutussa koti-ympäristössä rakkaiden luona ja luovuttaa. Ei luovuttaa, se on jo väärin sanottu. Oonhan jo saanut täältä vaikka mitä kokemuksia ja kasvanut varmasti ihmisenä ja kehittynyt työssäni. Mutta tuntuu välillä niin orvolta ja pieneltä ja yksinäiseltä olo täällä kun ympärillä puhutaan vain vierasta kieltä enkä ymmärrä. Jostain haluan kumminkin vetäistä viimeiset supervoimat että nautin täysillä ja otan kaiken irti viimesistä kolmesta viikosta. Ihan kohta loikoilen jo kotona Ilpo kainalossa ^^ Tänään Rosa on saapunu hollanninmaille ja nään sitä viikonloppuna :) Viikon päästä tulee Vempula! Kyllä tää tästä ^^ Nyt nukkumaahan, aika ankea niiskuneitipäivä takana. Polsk polsk!