Hajatelmientulva

Tajusin että mulla on hirveesti ristiriitoja siitä miten mää elän ja miten mää yritän elää ja miten mää haluaisin elää. Siksi ehkä tänäänkin ollu kunnon kamppailupäivä ja sitä pahensi vaan se kun en voi keskustella tai edes kysyä yksinkertaista kysymystä vanhuksilta joita hoidan. Tuntuu ettn pysty antamaan kaikkeani ja mua turhauttaa se. Sama mun sosiaalisuudella, osaan mää olla johonkin pisteeseen asti sosiaalinen mut sit sekin riippuu niin paljon ihmisestä kenen kanssa oon tekemisissä.. Mulle on luontasempaa olla miespuolisten kanssa sosiaalinen kun ehkä mussa on jotain poikamaista itessänikin. Ja tykkään kun niillä eio mitään turhanpäivästä useimmiten mistä vinkua. Kaipaan itteni ilmaisua ja itteni olemista ja asioiden jakamista muiden kanssa. Ton ristiriitajutun takia mulla on ongelmia töissä ja siellä just se et miten raha vaikuttaa siihenkin niin paljon miten hyvän olon mää voin yrittää antaa toiselle ihmiselle, esim vain olemalla seurana. Mutta ei pysty koska aika on rahaa. Ja just kun katoin tota videoo misä ihmiset väittelee siitä miten ihmisillä on huono olla... Ni miten ihmiset on niin tyhmiä ja itsekkäitä ja rahalla pilattujaaaa On niin avuton olo välillä. Maailma on niin suuri ja täällä on paljon pahaa ja asioita mitä mun pieni naiivi mieleni ei pysty edes käsittelemään, mutta uskon silti, haluan silti uskoa ihmisten hyvyyteen. Mää tiijän että tästä maailmasta löytyy onneksi niitä oikeasti hyviä, hyväsydämisiä aitoja aarteita. Toivottavasti saadaan vielä maailmaan niiden kaikkien avulla enemmän rakkautta ja vähemmän pahaa.