Hyi katoin jonkun ihanan "Oppimisen Ilo"-leffan Voicelta aiemmin ja nyt tosa alko noi musiikkivideot ja hermothan tässä menee ku sielä pomppii fintelligens ja laulaa että mikä buugie. yäkyäkyäk!
Mää sain elämäni ensimmäiset potkut torstaina. Shokkihan se oli ja vierähti myös muutama kyynel poskelle kun lähdin töistä polkemaan kotiin. mitäs nyt.
Jälkeenpäin oon onnellinen et noin kävi, mä olisin tukehtunu tonne töihin. Moraalikin kärsi.
Perjantaina meillä oli pieni poikienilta jetron ja vihtorin ja myöhemmin kans tuomaksen kanssa. humputihumputi. hauskaa oli mut döppelbökkeneihin en enää koske!
Tauon paikka! päätin lähteä äitin luo jyväskylään muutamaks päivää rentoutumaan ja kun oli jo sen verran kova ikäväkin!<3 tekee se ihmeen hyvää päästä pienestä opiskelijakolosesta tänne oikeaan kotiin missä on keittiö ja olohuone ja parvekekin. Tein heti kunnon ruokaa keittiössä ja katottiin santun kanssa soffalla lauantai-iltana twilight-leffa (voivoi...), sunnuntaina käytiin äitin kanssa markkinoilla ja näin vanhaa psykologianopettajaa, aivan huippu, ja sit illemmalla nik tuli hakee mut sen luo ja mentiin pelaamaan bilistä. teki hyvvee nähä sekin ^^
Nautin niin paljon kun voi irtaantua kaikista huolista ja stressaavista asioista edes muutamaks päivää, ja häipyä tänne missä huolia ei ole. täällä on ruokaa kaapissa ja rakastavat ihmiset ja kissa jota silitellä (tuolla hulda nyttenkin nukkuu taas mun soffapaikalla-taitaa alkaa tykätä musta nyt kun rupesin hemmottelemaan sitä herkkunappuloilla...)
Stressi ja huolet ja masennus saa ihmisessä menemään niin monet ihanat puolet hukkaan. Ei osaa nauttia asioista samanlailla. Pinna kireällä. Saattaa ärähdellä ihmisille keille ei ikimaailmassa haluais ärähdellä. Turhautuneisuus. Levottomuus. Unettomuus. Ja siitä se kierre lähteekin kun ottaa rentoutuakseen alkomaholia.
Mä en siihen nyt enää lähde.
Haluan niin paljon oppia olemaan sujut itteni ja elämäni kanssa. Haluan nauttia jokaisesta hetkestä. Haluan oppia tuntemaan itteni sisältä ja mun kykyni paremmin. Haluan oppia viihtymään paljon enemmän itekseni, itsenäistyä. Haluan oppia olemaan onnellinen vaikka mä en omistaisi yhtään mitään.
Välillä tulee ihan loppumattomia tyhjyydentiloja kun alkaa miettiä mitä loppujenlopuks ittellä on. Mulla löytyy kyllä maailman ihanimmat+rakkaimmat ystävät ja perhe. Niistä oon ikuisesti kiitollinen ja niiden avulla jaksan etiäpäin. Mutta mitä muuta mulla on? Olen vähän niinkun tyhjänpäällä, ja sillon kun sitä alkaa hoksata ja miettiä niin tulee maailman turhin ja turhautunein tyhjä olo, tippuu isoon pimeeseen koloon hetkeks. En tykkää siitä kolosta.
Siks haluaisin olla sujut kaiken kanssa. Haluan pystyä kävelemään jatkossa tollasten isojenpimeiden jättikolojen yli enkä tippua sinne hetkekskään.
Huomenna päivä uus, tänään oli mahtava sellainen <3 paljon äiti-time ja jupe-time. mää rakastan. Pian Tampereelle työnhakuseikkailuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti