Tunteet on tänään ihan pinnassa. Huolet meinaa kasaantua mutta onneks sain itteni ajattelemaan realistisesti ja rauhottumaan. Asioilla on aina tapana järjestyä kumminkin.
Leif tuli nopsaa tänään aamupäivällä hakemaan Kirotunpatjan ja Tuijan verhot ennenkun ne lähti Helsinkiin. Tuijan Krapu Katala-pehmolelun mä saan kuulemma pitää. Halattiin vielä leiffin kanssa ja purskahdin itkuun. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan että ihan pian mä lähden täältä pois. Mulle tulee älytön ikävä varsinkin Leiffiä, Ristoa ja Tuijaa, vaiks tottakai tuun näkemään niitä vielä. En voi enää vaan soittaa ja mennä leiffille hengailemaan tohon 1,5korttelin päähän millon haluan. Se tuntu joskus niin kodilta.
Mulla tuli kamala ikävä äitiä yhtäkkiä niin soitin ja vähän itkinkin sille puhelimessa. Äiti on maailman ihanin ja rakkain...<3 Puhelun jälkeen purskahdin aivan levottomaan itkuun.
Iskällekin laitoin pitkästä aikaa sähköpostia ja kerroin kuulumisia ja pyysin vähän apua tiettyihin asioihin.
En tiä mikä mulla on, meinaa kokoajan vaan itkettää.
Vähän uudenlainen sivu elämässä lähestyy ja se herkistyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti