Painajainen

Muistin yhtäkkiä yhden kaverin piirrustuksen nähtyäni millasta unta viimeyönä näin! En tiedä mikä sairaala/verikoepaikka se oli mut muistutti tehdas aluetta. kaikkien piti luovuttaa verta iso pussillinen ja ne veret meni sellasseen yhteiseen isoon lasilaatikkoon. Mulle sit joku lääkäri sano että tartten verensiirron (tarkotti että kaikki mun veret otetaan pois ja uudet tilalle), että mut pitäis viedä johkin kellarikerrokseen tekemään se toimenpide. Muistan kun mietin että en mä enää ole sit sama Ida sen verensiirron jälkeen, mun suonissahan virtaa toisen ihmisen veret... Paniikissa yritin halata äitiä ennenkun se lääkäri raahas mut sinne likaseen kellarikerrokseen. Sielä alhaalla ne pisti mut sellaseen viisottain seisovaan telineeseen että mä nojasin vähän taaksepäin, ja se lääkäri olikin muuttunu meidän mummoksi. Just ennen kun se joku kirurgi oli tulossa niin mummo sano mulle että sen piti kertoa kaikille että mulla on joku maksasairaus joka pitää leikata, muuten ne ei tee sitä verensiirtoa. Tässä vaiheessa menin aivan paniikkiin että eikai ne mua ala leikkelemään. Mummo häipy ja kirurgi tuli tarkastelulasiensa kanssa tutkimaan ja painelemaan mun mahaa. Sanoin sille että sivusta sattuu, että tutkis vielä ennenkun alottaa mitään leikkausta, mutta sit se olikin joku paha kirurgi jolla oli aivan eri suunnitelmat; niiden piti ottaa multa maksa pois. kiduttaa mua. Muistan ne ekat puukotukset mahaan sillä pienellä leikkausveitsellä, mut pian en enää tuntenu paljoa kipua. Itkin vaan että lopettais. Jossain vaiheessa mä pääsin jotenkin pois siitä telineestä ja aloin hoipertelemaan ulos sieltä kellarileikkaussalista. Heikotti.Ulkona oli jotenkin kaoottinen meininki, en tiä oliko sielä jonkunlainen sotiminen menossa vai mitä. Monet munikäset koulukaverit hädissään karkaili katuja pitkin koteihinsa. Muistan että Matti ja Edu hoiperteli sielä humalassa. Kysyin matilta onko se autolla että veis mut oikeeseen sairaalaan mutta ne vaan hävis. Mä aloin juoksemaan toiseen suuntaan mihkä osa porukasta lähti, ja kohta joku opettaja tuli tuomaan ilmotusta että kaikkien passit on tallessa jossain tietyssä paikassa, mutta parin ulkomaalaisen ja MUN passit oli hävinny. Ei päästäs junalla eikä lentokoneella karkuun eurooppaan niinkun ne muut oli tekemässä. Me oltiin nyt Tampereen keskustorilla ja muut oli juoksemassa jo juna-asemalle. Mä kattelin jotain keltasta rakennusta siinä vieressä minkä läheisyydessä kaikki paha oli tapahtunu ja sanoin jollekin että haluan mahdollisimman kauas pois täältä, mennään jo.
~~~
sit mä onneks heräsin!
on noi unet joskus kyllä käsittämättömiä.. :x