Ystävistä

Isa äsken lähetti pätkän meidän ensitapaamisista mitä se oli kirjotellu joskus ja aloin muistelemaan miten paljon me ollaankaan vietetty aikaa yhdessä viime keväästä lähtien! Tuli ihan kauheen haikea fiilis ja melkein kyyneleet silmistä.. Se kun tollasen ystävän kanssa ei oo oikein tullu yhtä usein pidettyä yhteyttä enää tänne muuton jälkeen, tottakai kummallakin omat kiireensä jne. Mut siitä mun mielestä tunnistaa tosi ystävyyden että vaikka ei olis esimerkiks moneen kuukauteen nähny toista niin sit kun taas pääsee pomppimaan yhres niin tuntuu ettei oltas edes oltu erossa. :}
niitä ei löydykään ihan joka nurkan takaa<3

Uusia kavereita varmasti tupsahtelee sitten kun on sen aika, sitten kun saan itteni ylös ja ulos ja aktiivisemmaks. Ittestähän se on pääosin kiinni. Musta vaan on tullu nyt täällä jotenkin sellanen lukittautunu arkaliini ja vaikea tästä yhtäkkiä muuttaa tollanen takasin normaaliks kun oon juuttunu siihen tavallaan :'c
Mut ehkä se tästä vielä, onhan täällä Leiffit ja Tuukat ja Artut sun muut ni aktiivisemmin niitä vaan härnäämään. Huomiseks sainkin jo tuukalta kutsun sonjan luo pieniin pippaloihin ja sieltä pompitaan varmaankin pulloon tai bilistä!

Löysin pitkästä aikaa itteni mol.fi-sivuilta tänään ja aattelin kun tossa alaspäin mun katua joku puolkilsaa-kilsa on sellanen olympia-kioski joka hakee uutta myyjää (jonka ei tartte onneks ruottia osata välttämättä), ni hakea sinne töihin! sais vähän täytettyä päiviä hyödyllisemmin ja sit säästettyä rahaa kesää varten! Huomenna soitan ja katotaan miten käy.

Tosa emmin kanssa juttelin taas varmaan 2tuntia puhelimessa tänään ja vaihdeltiin kuulumisia<3 se on nyt päässy sinne sen uuteen kotiin vähän lähemmäs keskustaa ^^ mahtavaa. se on niin sitä odotellu. ja sekin kun se niin innoissaan kerto että tien toisella puolella on kauppa ! :D ihana ihana, mä oon jo niin tottunu et max. korttelin päässä on kauppa mut muistan kun irlannissa sinne olikin matkaa sellanen 5km!

Kurkkailin tonne valokuva-albumeihin tänään ja löysin yhden tyhjän paikan josta muistan ottaneeni kuvan nikin hauskaa A4-kokoista 18v-synttärikorttia varten, ja hetken mielijohteesta näpytin sille viestin että onkohan sitä korttia enää tallella missään. Aina kun painan 'Lähetä' nikille menevien viestien kohdalla niin mulla tulee sellanen et miks mä ny noin menin tekemään-fiilis.
Pian siltä tulikin takasin viesti että found it yesterday
Jänniä sattumia :j
Sit jatkoin vanhojen asioiden mietiskelyä ja päätin alkaa kutomaan vielä villasukkia (niitä ei voi koskaan olla liikaa! Ja satuin löytämään ohjeen ^^). Valitsin nätin vaaleenvihreen minkä äiti mulle lahjotti, sitten tummanvioletti ja musta. Niistä halusin raidalliset. Kun aloin luomaan silmukoita niin melkein taas tuli kyyneleet. Toi mun vasen peukalo (jota tarttee silmukoidenluonnissa) on aivan liian kosketusherkkä, jos ees langanpätkä osuu liikaa niin siihen tulee sietämätön tunne :<
Hermoissa voi kuulemma mennä jopa n.5vuotta että ne korjaantuu.

Niin ja eilisen päivän ehdoton kohokohta oli se kun provinssista oli tullu email että Wolfmother tulee suomeen! En voinu uskoa sitä.. mun yks läheisimmistä aussikavereista (Tahnee) suositteli sitä mulle joskus muutamia vuosia sitten ja tykästyin enkä i-ki-nä ois uskonu näkeväni niitä oikeasti! Tykkään Australialaisista rock-bändeistä aika paljon ja Wolfmother on niistä top 3:ssa ^^
Paras fiilis ikinä kun on jonkun sellasen huippulempparibändin keikalla jättimäisen väkijoukon keskellä ystävien kanssa ja se musiikki tunkeutuu sun koko kehon läpi ja sulla on hymy leveimmillään ja sä vaan nautit siitä hetkestä kaikin puolin. Sillon alkaa miettii että DIS IS THA LIFE <3 Onnekkaana voin sanoa että oon tässä jo aika monesti päässyt ton tunteen kokemaan ^^